Maalaustuoteryhmä: 09 Muut esikäsittelyaineet

Värisävyt: Tuote on väritön. Vaalentaa uudeksi patinoituneet ja harmaatuneen pinnat.

Riittoisuus: n. 10 – 15 m²/Litra

Kuivumisajat: Uudelleen käsiteltävissä Tremaxilla aikaisintaan 1h kuluttua, mutta suosittelemme kerrosväleissä yönyli kuivumista parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi
Pintäkäsittely esim. maalaus, vahaus, öljyäminen 3 vuorokauden päästä viimeisestä käsittelystä aivan normaalisti. Huomaa että lipeä voi hivenen avata puun solukkoa, ja pintakäsittelyainetta voi kulua vähän lipeöimätöntä pintaa enemmän.

Ohenne: Vesi. Tuotetta ei pidä ohentaa

Ominaisuudet:

•  Voimakkaasti puuta valkaiseva neste
• Vaalentaa puun pitkä vaikutteisesti
• Ph arvo: 12,8
• Ei saa jäätyä
• Käyttölämpötila alin + 10 ylin + 25°C
• Tremaxin käsiteltäessä suositellaan käytettävän hengityssuojainta. Pölysuojain ei anna riittävää suojaa

Koostumus: Vesi, Lipeä 0,5-2%, Kloriitti 3-5%
Katso tarkemmat tiedot koostumuksesta Ekologisuus välilehdltä.

Tuotetta ei saa sekoittaa muiden aineiden kanssa. Laimentamatonta liuosta ei saa päästää viemäriin, vesistöön eikä maaperään.

Käsittelyolosuhteet: Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi käsiteltävän pinnan tulee olla puhdas, imukykyinen, öljytön ja rasvaton, eikä siinä saa olla mitään värjäävää tai irtonaista. Huoneen lämpötilan tulisi olla vähintään +10°C ja enimmillään + 25 °C sisäkäsittelyssä.

Esikäsittely: Suojaa lasi-, alumiini- ja muut vastaavat pinnat, jotka voivat vahingoittua aineen vaikutuksesta. Vältä roiskeita vaatteisiin ja esim. käsittelemättömiin kalusteisiin. Tuote on valkaisevaa.
Huom: Testaa tuotetta aina ennen käsittelyä lopputuloksen varmistamiseksi.

Käsittelemätön pinta: Puhdista pinnat liasta ja pölystä. Hio pinnat tarvittaessa. Levitä Trämaxia uusille pinnoille 2 kerrosta ja vanhoille kellastuneille 3 kerrosta. HUOM! Muista käyttää levitykseen lipeäsivellintä.

Aikaisemmin käsitelty pinta: Puulipeä ei sovellu aikaisemmin pintakäsiteltyjen (öljy, vaha, lakka, maali) pintojen vaalentamiseen.
Kaikki vanhat pintakäsittelyaineet tulee poistaa ennen Trämax käsittelyä.

Käyttö:  Suosittelemme hengityssuojainta tyyppiä A2/P3. Standard EN 143, suojalaseja, suojakäsineitä ja suojavaatetusta.

• Tee aina testisively lopullisen värin toteamiseksi
• Huomaa että vasta kahden tai kolmen kerroksen jälkeen saavutetaan vaalea pinta
• Huomaa ettei tuote toimi jos puupinnassa on jokin pintakäsittely. Käytä Tremaxia vain aikaisemmin käsittelemättömille puupinnoille.
• Sekoita hyvin ennen käyttöä.
• Voidaan levittää vain lipeäsiveltimellä.
• Levitä uusi käsittely aikaisintaan 1 tunnin päästä edellisestä käsittelystä. Korkea ilmankosteus ja/tai alhainen lämpötila voivat pidentää tuotteen kuivamisaikaa.

Tuotetta ei saa sekoittaa muiden pesuaineiden kanssa. Laimentamatonta liuosta ei saa päästää viemäriin, vesistöön eikä maaperään.
Vie tyhjät, kuivat pakkaukset kierrätykseen tai yleiselle kaatopaikalle. Toimita laimentamaton nestemäinen jäte vaarallisten jätteiden keräyspisteeseen.

Työvälineiden puhdistus: Vesi. Älä käytä samoja työvälineitä maalaamiseen yms. pintakäsittelyyn.

Hoito-ohjeet: Käsitelty pinta vastaa käsittelemätöntä puuta. Suosittelemme pintakäsittelyä ainakin pinnoille jotka voivat likaantua. Pintakäsittely helpottaa pintojen puhtaanapitoa.

Tuote on aavistuksen kellertävä neste. Se ei kuitenkaan anna mitään varsinaista sävyä pintaan, eikä sitä voi sävyttää.

Trämaxilla käsitellyt uudet puupinnat pysyvät vaaleina, koska auringonvalo ei käsittelyn jälkeen pysty tummentamaan puupintaa.
Puulipeä vaalentaa auringossa kellastuneen vanhankin puun, kunhan sitä ei ole käsitelty millään pintaa sulkevalla, kuten lakalla, öljyllä tai vahalla.
Tuote vaalentaa jopa harmaantuneen (kelottuneen) puupinnan
Huomaa että hyvin vaalea puu (esimerkiksi tuore kuusi) saattaa käsittelyn jälkeen näyttää jopa hivenen tummemmalta. Tuote kuitenkin suojaa puupintaa tulevalta tummumiselta.

Huom:

• Testaa tuotetta aina ennen käsittelyä lopputuloksen varmistamiseksi.
• Puulaadusta ja sävystä riippuen lopputulos vaihtelee.
• Tee koesively ennen tuotteen käyttöä koko käsiteltävälle pinnalle.
• Ensimmäinen Trämax kerros yleensä kellastuttaa/tummentaa puuta, mutta toisen kerroksen jälkeen

Koostumus: Vesi, Lipeä 0,5-2%, Kloriitti 3-5%
Tarkempi selvitys valmistukseen käytetyistä raaka-aineista alla.

Tuotetta ei saa sekoittaa muiden pesuaineiden kanssa.
Laimentamatonta liuosta ei saa päästää viemäriin, vesistöön eikä maaperään.

Mahdollisesti yli jäävän tuotteen voi sivellä laudan, paneelin tai hirrenpätkiin ja jättää kuivumaan siihen. Nestemäinen jäte tulee toimittaa ongelmajätteiden keräyspisteeseen.

Ympäristönsuojelu ja jätehuolto: Tyhjät, kuivat pakkaukset voidaan toimittaa kierrätykseen tai tällaisen mahdollisuuden puuttuessa yleiselle kaatopaikalle. Suomen luonnonmaalit suosittelevat kierrätystä. Katso lähin kierrätyspisteesi tästä. Käytetyn astian voi veloituksetta palauttaa myymäläämme. Me huolehdimme että pakkaukset menevät asianmukaisesti kierrätykseen, eivätkä joudu yleiselle kaatopaikalle.

Pakkausmateriaali: Polypropyleeni. Voidaan kierrättää muovinkierrätyksessä. Voidaan kierrättää energiajakeena.

Lipeä eli natriumhydroksidi

Natriumhydroksidia käytetään yleensä erivahvuisina vesiliuoksina. Liuokset ovat emäksisiä ja väkevinä myös syövyttäviä. Natriumhydroksidi on tärkeä teollisuuskemikaali, jota käytetään suuria määriä muun muassa paperin ja sellun valmistuksessa sekä petrokemikaalien, tekstiilien, saippuan ja pesuaineiden tuotannossa.

Natriumhydroksidia valmistetaan ruokasuolasta eli natriumkloridista (NaCl) elektrolyyttisesti. Natriumkloridiliuokseen johdetaan sähkövirta, jonka vaikutuksesta natriumionit pelkistyvät katodilla natriummetalliksi (Na) ja kloridi-ionit hapettuvat anodilla alkuaineklooriksi (Cl2). Natrium reagoi edelleen veden kanssa, jolloin vapautuu vetyä ja syntyy hydroksidi-ioneja. Kloori ja vety muodostavat räjähtävän seoksen, joten anodi- ja katoditila on pidettävä erillään. Kun liuoksesta haihdutetaan vesi pois, saadaan kiinteää natriumhydroksidia.

Perinteisesti lipeä on valmistettu puun tuhkasta ja vedestä. Katso lipeän valmistusohje Lisätietoja välilehdeltä.

Kloriitti eli natriumhypokloriitti

on kemiallinen yhdiste, jonka molekyylikaava on NaClO. Sitä käytetään valkaisuaineena ja hapettimena, ja sitä valmistetaan johtamalla kloorikaasua lipeään (katso lipeä yllä) eli natriumhydroksidiliuokseen: Cl2+ 2 NaOH ↔ NaClO + NaCl + H2O.

Natriumhypokloriittia käytetään selluloosan valkaisuun ja uimahallien veden desinfiointiin. Sillä on kloorimainen haju. Se liukenee veteen täysin, voi kulkeutua vesistöihin ja se on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Siksi Tremax tuotetta ei saa kaataa viemäriin, maahan tai vesistöön vaikka tuotteen kloriittipitoisuus on alle 5%.

Lipeää voi tehdä myös itse. Itsetehtyä puuntuhkalipeää kutsutaan potaskaksi.

Tarvitaan sadevettä, puuntuhkaa, olkia, pieniä kiviä, tiiliä ja tynnyri (n. 160 litraa). Tarvitset myös suojalasit, suojakäsineet ja suojavaatteet.
Asettele tynnyrin pohjalle tiilet ja niiden päälle noin 20-30 cm kerros olkia, näiden n. 10 cm kerros pieniä kiviä. Tämä on suodatin. Täytä loppuosa tynnyristä puuntuhkalla.
Tuhkalipeä valmistetaan mieluimmin koivun tai haavan tuhkasta. Tuhkasta seulotaan pois hiilet ja roskat.
Kaada tuhkan päälle vettä. Jokaista 7 kg:aa tuhkaa kohti kaadetaan tynnyriin 20 l kuumaa vettä ja
annetaan seistä 1/2 t.
Jätä valmistumaan 24 tunniksi. Seuraavana päivänä kaada nestettä hieman astiaan ja tee koe: Lipeä on valmista kun kananmuna kelluu sen pinnalla. Jos ei kellu, lisää enemmän tuhkaa ja kaada tynnyrissä ollut neste tuhkan päälle. Toista kunnes kananmuna alkaa kellua.

250g potaskaa vastaa 100 g lipeäkiveä

Potaskan tuotantoa Ruukissa

Ruukin teollisuus saa alkunsa 1600-luvulla

Kreivi Pietari Brahe, Raahen kaupungin perustaja, havaitsi Ruukin hyvät ominaisuudet teollisuustoiminnalle jo 1600-luvulla. Niinpä edistyksellinen kreivi päätti käynnistää potaskatuotannon Ruukissa nykyisen yrityspuiston alueella jo vuonna 1672. Samalle se merkitsi sitä, että Ruukissa käynnistyi teollisuustoiminta ensimmäisenä koko Pohjois-Suomessa.

Potaskan historiaa

Lasin ja saippuan valmistukseen tarvittu sooda – potaska – saatiin poltetun puun tuhkasta.

Saippua ja suopa ovat päivittäin käyttämiämme hyödykkeitä, joita emme pohdi sen tarkemmin. Saippuaa ei ole kuitenkaan aina ollut. Myös se on keksintö, luultavasti keskiajalta peräisin oleva. Tuolloin huomattiin, että keittämällä eläinrasvaa tai jotain kasviöljyä tuhkalipeän – jota saadaan lisäämällä vettä puutuhkaan – kera saadaan erinomaista puhdistusainetta.

Saippuanvalmistuksessa käytetään puuta siten sekä keittämiseen että yhden ainesosan, tuhkalipeän valmistukseen. Puuta saattoi kulua suuria määriä, sillä puhdistusaine ei ollut tärkeällä sijalla vain henkilökohtaisessa hygieniassa.

Sitä tarvittiin myös tekstiiliteollisuudessa raakavillan tai valmiin vaatteen puhdistamiseen. Tämä kemianteollisuuden ja tekstiiliteollisuuden välinen kytkentä – saippuanvalmistus – sai erittäin suuren merkityksen 1800-luvulla.

Teollinen perinne tärkeää

Ruukin kunnassa teollisuus on aina ollut tärkeällä sijalla ja Ruukille leimaa antava piirre. Teollinen toiminta on ollut monipuolista ja kansainvälistä potaskan tuotannosta lähtien. Tämän päivän teollisuus- ja yritystoiminta Ruukissa on monipuolisempaa ja kansainvälisempää, kuin ehkä koskaan aiemmin.

Kreivi Pietari Brahen syntymästä tulee kuluneeksi 18.2.2002 400 vuotta, samoin potaskatehtaan (tuhkalipeä) perustamisesta ja ruukkilaisen teollisuuden käynnistämisestä tulee kuluvana vuotena (v. 2002) jo 330 vuotta.

Tätä juhlahetkeä haluaa myös Ruukin kunta muistaa muistolaatalla, joka kuvaa teollisen toiminnan käynnistymistä Ruukissa vuonna 1672. Muistolaatta on tarkoitus sijoittaa yrityspuiston yhteydessä olevaan Kreivinsaareen. Muistolaatta tullaan paljastamaan kotiseutupäivien yhteydessä heinäkuussa v. 2002.